Paella muurinpohjapannulla

Kesällä, kun on lämpöä niin paljon, että mökkiä ei tulisi pieneen mieleenkään lämmittää hellalla saati uunilla, tulee paljon kokkailtua ulkotiloissa. Grillaus on varsin kätevä tapa valmistaa ruokaa, ja varmasti blogit ja lehdistö on täynnä erilaisia grillausvinkkejä, ettei tarvitse sitä iänikuista makkaraa vaan vedellä. Vaikka sekin tietty hyvää on, joskus. Jos mökiltä löytyy muurinpohjapannu, saa silläkin vaihtelua ruokavalioon. Wokit ja risotot tulevat aika kätevästi siinä – eiköhän mielikuvitus ole kaikessa rajana! Meillä valmistettiin tällä kertaa paellaa.

maisemaruokailua

Paella 4-6 hengelle

1 espanjalainen suippopaprika
puolikas kesäkurpitsa
hiukan munakoisoa
sipulia
paketti pekonia
pussillinen pakastekatkarapuja (180 g)
paketti jättikatkarapuja (Pirkka, pakasteena)
4 chorizo-raakamakkaraa
sahramia
suolaa
pippuria
yhden limen mehu, toinen viipaleina
valkoviiniä 2,5 dl
vettä
riisiä n. 3 dl

Sulata ravut, pilko vihannekset ja pekoni, grillaa makkarat. Ruskista pekonit ja sipulit muurikassa. Lisää joukkoon riisi ja kuullota hetken verran. Lisää sahrami sekä valkoviini ja limen mehu. Kypsytä riisiä risoton tapaan, lisää vettä, kun haihtuu liiaksi. Matkan varrella heivataan muutkin kasvikset joukkoon. Kun riisi on kypsää, nostetaan sekaan myös katkaravut ja jättikatkaravunpyrstöt, sekä grillatut ja pilkotut makkarat. Koristellaan ruohosipulilla ja limelohkoilla.

Sisäfilettä portviinikastikkeessa

Häämatkan jälkeen ensimmäinen perjantai-ilta, jolloin ehtii taas laittaa ruokaa oikein pitkän kaavan mukaan! Alkupalaksi tarjoiltiin hedelmäistä katkarapusalaattia. Pääruuaksi laitettiin sisäfilepihvit, joille kaveriksi keiteltiin portviinikastike sekä paahdettiin uunissa varhaisperunoita ja porkkanoita. Tällainen annos sopiikin tähän hetkeen. Turussa on nimittäin meneillään neitsytperunafestivaali! Saa nähdä, pääseekö vielä ensi viikolla ravintolassa katsomaan, josko kohde olisi osallistunut kilpailuun ja kilpailuannosta olisi vielä tarjolla!

melkein kuin ravintolassa

Portviinikastikkeeseen laitettiin
1 salottisipuli
puoli puskaa timjamia
1 fondinappi
2,5 dl vettä
2 dl punaviiniä
1 dl portviiniä
suolaa
pippuria
sokeria

Ensiksi kuullotettiin sipulit ja timjamit, perään hulautettiin fondikuutio, vesi, punaviini ja portviini. Maustettiin suolalla, pippurilla ja sokerilla. Sitten otettiin ja keiteltiin kastiketta kokoon hitaasti ja rauhallisesti. Siivilöitiin kastikkeesta rämmälet (sipuli ja timjami) pois.

Perunat ja porkkanat pestiin ja öljyttiin kevyesti sekä suolattiin. Uunissa 225 °C:ssa 35-40 minuuttia.

Pihvit paistettiin ihan normaalisti: kuumalla pannulla väri pintaan ja ihan hetkeksi uuniin juuresten jälkilämpöön vetäytymään.

Nautittiin (jälleen lähi-Alkon suositusten mukaisesti) portugalilaisen punaviinin kera. Namskis!

Maniokkiranskalaiset

Perjantain ruoaksi valikoitui jotain ”mitä nyt kaupassa keksitään mielen tekevän” -tyylistä. Apukokki nappasi vihannesosastolta maniokin, jonka kaveriksi maistettiin ensimmäistä kertaa hevosta pihvinä (no oli muuten hyvää).

maniokkiranskalaiset kera hevosen sisäfileen

Pihvit marinoitiin chimichurri-henkisesti valkosipulilla ja korianterilla ja kaveriksi maniokista tehtiin ranskalaisia. Maniokista kuori pois, juuri neljään pätkään ja kattilaan kiehumaan suolavedessä. Kypsistä maniokista murtui kivoja lohkoja (osa veitsen avustuksella). Runsaasti rypsiöljyä, chili-lime -maustetta ja suolaa ja uuniin 225 asteeseen 10-15 minuutiksi. Herkullista! Kastikkeena oli vähän nolosti Hesen punaista majoneesia, kun sitä jäi viimeviikkoisesta hampurilaisruokinnasta.

Gulassi

Talven vielä ollessa jokseenkin voimissaan tuli valmistettua ihanaista talvista keittoa, gulassia. Ihan ei taidettu tuon mukaan mennä (mm. pekoni ja vihreä paprika jäivät uupumaan, kun ei reseptiä ollut mukana ennen kauppaan menoa – mitä sitä pienistä), mutta herkullista oli joka tapauksessa!

herkkukeittoa

Gulassi
* 600-700 g naudan paistia
* 2 sipulia
* 4 valkosipulin kynttä
* 3 tomaattia
* 2 punaista paprikaa
* 1 vihreä paprika
* 4-5 perunaa
* 1/4 tuoretta chiliä
* suolaa ja pippuria
* 2-3 rkl paprikajauhetta
* 5 dl vettä
* 1 dl punaviiniä
* 100 g pekonia
* oliiviöljyä

Kuullota pekonisuikaleet kattilassa tai padassa ja lisää joukkoon paistikuutiot sekä sipulit. Lisää myös vesi ja punaviini. Hauduta kannen alla miedolla lämmöllä n. 1 tunti. Pilko sillä välin paprikat, tomaatit ja perunat. Hienonna myös chili. Lisää sitten kaikki aineet pataan, myös mausteet. Hauduta vielä noin tunnin verran ja tarkista maku. tarjoile. Resepti: Makujen Salaisuudet/Hans Välimäki

Beef Wellington

Appivanhemmat oli taasen kutsuttuina nauttimaan pöydän antimista, kun apukokki J täytti vuosia. Pöytä täytettiin klassikoilla, Top Chefin innoittamana. Katkarapukeiton resepti tulikin jo julkaistua – pääruokana oli otsikonkin jo paljastamana Beef Wellingtonia. Ennen reseptin paljastamista täytyy nyt vihdoin hehkuttaa tuota lähikaupan Alkoa – mieletön palvelu, eikä kertaakaan ole mennyt viinisuositus vikaan. Terveisin nimimerkki ”hei, meillä syödään tänään tätä, kerrotko mitä me voitaisiin juoda?”

BEEF WELLINGTON (Lähde: Suomen Top Chef, Maija Silvennoinen)

* 1 naudan sisäfilee renssattuna
* suola
* jauhettua mustapippuria
* 2 rkl öljyä
* 2 rkl Dijon sinappia
* 200 g parmankinkkuviipaleet
* Ruskista fileen pinta.

SIITAKESIENITAHNA

* 1/2 kg siitakesieniä
* suolaa
* mustapippuria
* 1/2 rkl tuoretta hienonnettua timjamia

Hienonna kutterissa. Kaikki tahna-ainekset tasaiseksi massaksi. Paista pannulla kuivaksi ja purista vielä harson läpi loput nesteet pois.

Ota iso kelmun pala ja levitä sen päälle parmankinkkusiivut. Levitä sienitahna kunkin siivun päälle. Sivele fileen pintaan Dijon –sinappi ja laita filee tahnan päälle sen toiselle reunalle. Kääri filee parmankinkku-sienikääreeseen ja muotoile kelmun avulla tasaiseksi pötköksi. Laita pötkö kylmään.

Kaulitse 1 paketti voitaikinaa 1/2 cm paksuiseksi levyksi ja laita kylmään hetkeksi lepäämään.


Ota voitaikinalevy kylmästä ja voitele se kananmunalla. Ota filee kelmusta ja laita taikinalevyn toiseen laitaan. Kääri filee tiiviisti taikinaan ja sulje reunat vielä kananmunalla. Pistele taikinaan reikiä. Laita lihan paksuimpaan kohtaan paistomittari. Laita liha ensin 240 asteiseen uuniin ja pienennä lämpö 200 kunnes pinta on hieman ruskistunut. Ota liha uunista kun mittari näyttää 52 astetta. Anna vetäytyä 10 minuuttia ja leikkaa viipaleiksi.

Alkon valikoimasta tämän kylkeen löytyi ranskalainen Château Haut-Monplaisir Malbec. Toimi.

Turku lautasella testissä – Blankon lammaspasta

Syntymäpäivälahjaksi kinutun saadun Turku lautasella -kirjan kätköistä on jo yhtä jos toistakin reseptiä testattu. Suurta herkkua yhdessä lempiravintoloistani on Blankon lammaspasta – enkä taida olla ainoa, jolle kyseinen annos maittaa paremmin kuin hyvin. Senpä vuoksi olin melko lailla huuli pyöreänä, kun kirjasta kyseisen ravintolan klassikkoannoksen resepti kikkoine päivineen löytyi. Onneksi Blanko ei sentään ratsasta yksinomaan lammaspastallaan, vaan muutenkin ruuat ovat tavanneet olla erinomaisia. Lammaspastan testailuun tuli oiva paikka, kun lähikaupasta (Kupittaan Citymarket) löytyi kohtuuhintaista karitsan sisäfilettä.

blankon lammaspasta karitsasta

Blankon lammaspasta rakentuu tagliatellelle, lampaan (tai tässä tapauksessa karitsan) sisäfileelle,  punaiselle pestolle ja rucolalle (joka korvattiin pinaatilla, kun ei lähikaupasta, siitä oikeasta, löytynyt rucolaa) . Ihan ei mennyt kirjaimellisesti reseptien kanssa yhteen, mutta noin suunnilleen näin tehtiin meillä.

Ensin valmistetaan pesto, sauvasekoittimen leikkurikulhossa:
1 prk aurinkokuivattuja tomaatteja (yrttisessä auringonkukkaöljyssä)
50 g parmesania
1-3 valkosipulinkynttä
50 g pinjansiemeniä
kourallinen tuoreita basilikanlehtiä
1,5 – 2 dl öljyä (halutessaan voi hyödyntää auringonkukkaöljyn tomaateista)
suolaa tarvittaessa

Sauvasekoittimen leikkurikulho on osoittautunut ihan superkäteväksi laitteeksi kaikenlaisten kastikkeiden ja muiden kanssa. Jos tällaista ylellisyyttä ei omista, sauvasekoittimellakin tulee helposti hyvä tulos. Erikseen hienontamallakin onnistuu, mutta työläämpää se on. Noh, asiaan.

Valutetaan tomaatit, jos haluaa, voi säästää öljyn myöhempää käyttöä varten. Leikkurikulhoon laitetaan pinjansiemenet, parmesaani (yhtenä tai kahtena palana) ja valkosipulit. Surautetaan pieneksi. Lisätään basilikan lehdet, ja hienonnetaan ne. Laitetaan surautettavaksi aurinkokuivatut tomaatit. Seosta voi joutua vähän ravistelemaan tai sekoittamaan välillä lusikalla, ettei pakkaudu kulhon reunoille. Viimeiseksi lisätään öljy, ettei ole pelkkää tomaattitahnaa.

Laitetaan (suolattu) pastavesi kiehumaan, ja sinne sitten tagliatellea sopiva määrä. Meille kahdelle se oli yhteensä noin 200 g, ei tule mitään jättiannoksia, mutta ihan riittävästi.

Viimeisenä valmistetaan lammas ja kootaan annos.

250 g karitsan sisäfilettä renssattuna(*
2 pientä valkosipulinkynttä
suolaa ja mustapippuria
öljyä paistamiseen

pari kourallista pinaattia
2 isoa ruokalusikallista punaista pestoa
1 rkl pinjansiemeniä (voi paahtaa)
parmesanlastuja

Viipaloidaan lihat parin sentin suikaleiksi. Hienonnetaan valkosipuli joko veitsellä tai morttelissa, sekoitetaan suolan ja pippurin kanssa lihoihin. Valutetaan valmis pasta. Kuumennetaan wokkipannu ”savuavan kuumaksi”, laitetaan öljy sille ja ruskistetaan lihat nopeasti. Liha saa jäädä vähän mediumiksi. Alkuperäisen ohjeen mukaan lihat olisi pitänyt nostaa tässä vaiheessa pois, mutta enpäs tehnytkään niin, vaan heitin joukkoon peston ja pinaatin ja sekoitin nopeasti, niin että lämpenivät. Viimeisenä joukkoon heivattiin tagliatellet ja sekoitettiin. Valmis pasta aseteltiin lautasille ja koristeltiin parmesanlastuilla ja pinjansiemenillä.

*)kokkausalan trendisanastoa, tuttua mm. Top Chefistä.

Lohta ja jokirapumoussea salaattipedillä

Valkosipulileikettä seuranneena päivänä kaivattiin illallista. Kutsun tulla sitä nauttimaan sai myös ystäväpariskunta, josta puolet pääsi paikalle. Ilmeisesti ruokakin maittoi. Tarjoiltiin siis lohta ja jokirapumoussea salaattipedillä.

herkkumoussea

Varsin yksinkertaista ruokaa tämäkin.
Salaattipeti koostui tammenlehväsalaatista, jonka päälle tuli marinoitua punasipulia (ohje löytyy marraskuun ruokahaasteesta), melonia sekä kirsikkatomaatteja. Kastike salaatille tehtiin samaisesta ruokahaastereseptistä jatkamalla hieman öljyllä.

Lohi oli alkujaan Stockan herkun lohimedaljonkeja, mutta jättimäisen kokonsa vuoksi puolikkaat riitti enemmän kuin mainiosti. Lohet paistettin ja päälle samaisen puljun jokiravuista valmistettu mousse, jonka alkuperäinen resepti löytyy Turku lautasella -kirjasta.

Jokirapumousse

500 g purkki jokirapuja tilliliemessä
120 g smetanaa
ruohosipulisilppua, suolaa ja mustapippuria

Valuta jokiravut, vaahdota smetana. Silppua ru0hosipuli ja sekoita aineet varovasti toisiinsa. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Jälleen kerran tuli todistettua: Yksinkertaisuus on kaunista. Ja maukasta.

Valkosipulikana cordon bleu

Vietimme viime viikonlopun pääkaupungissa ihanien ystävien häissä. Koska lauloin vihkitilaisuudessa vähän avemariaa ja muutakin, niin oli paikalle mentävä jo torstai-iltana, kirkkoharjoitukseen nimittäin. Harjoituksen jälkeen oli ajatuksissa vain syöminen ja päädyimme vanhempieni lähellä olevaan bistroon, jossa kiskaisimme naamaan ravintolan rekkamiehen annokset, valkosipulileikkeet. Kannattaa käydä koittamassa, jos on lähimaastossa!

Noh, tästä inspiroituneena sitten koitimme kotona perjantaina tehdä vastaava ruoka kanasta, täytettynä kinkulla ja emmentalilla sekä valkosipuli-yrttivoilla. Tarjoilimme annoksen kera itse tehdyn aiolin (joka seuraavalla kerralla kannattaa ehkä tehdä rypsiöljystä oliiviöljyn sijaan, tulee vähän kitkerää nimittäin siitä. noh, aina ei voi voittaa.).

valkosipulia. paljon valkosipulia.

Kanafileiden valmistelu

hyvälaatuista kinkkua tahi pekonia
emmentalia
voita
valkosipulia
yrttejä (persilja tai timjami käyvät hyvin)
suolaa

korppujauhoja
(vehnäjauhoja)
kananmunaa
suolaa (ja valkosipulijauhetta)

voita ja öljyä paistamiseen

Leikkaa rintafileisiin syvä viilto. Naputtele kelmun alla hiukan litteämmäksi. Täytä juustolla, kinkulla ja yrttivoilla. Laita korppujauhoja lautaselle, mausta suolalla ja valkosipulijauheella. Riko muna syvään lautaseen, jossa mahtuu pyörittämään fileitä, riko munan rakenne. Kääntele fileet jauhoissa, munassa ja korppujauhossa. Paista voi-öljyseoksessa matalalla lämmöllä kannen alla kypsäksi.

Aioli

Murskaa valkosipulia morttelissa tai purista kulhon pohjalle. Lisää kaksi keltuaista. Vispaa reippaalla otteella ja lorota sekaan ohuena nauhana tai tippa kerrallaan 2,5 dl miedon makuista öljyä. (Valkosipulin ja keltuaisen pitää sitoa öljy ennen kuin sitä kaataa lisää.) Apukokista on tässä kohtaa apua. Mausta suolalla ja ehkä lorauksella sitruunamehua tai valkoviinietikkaa.

Slow fast food: kebab

Sunnuntaisin on mukava syödä joko jotain sellaista, joka saa muhia pitkään tai sitten sellaista, joka vähän parantaa pientä dagen-efterin poikasta (joskus, hyvin hyvin harvoin, vähän isompaakin). Itse tekemällä kebab sopii erinomaisesti näihin molempiin tarkoituksiin. Ja voipa sitä tietty nauttia ilmankin edellisiltaisen jälkitiloja. Vaikka kebabpötkylän valmistus aika kauan kestääkin, niin siitä tulee kerralla sellainen satsi, että ylimääräisestä lastukasasta saa juuri sopivia settejä pakastimeen, jolloin kebab onkin taas kaikkea muuta kuin slow foodia.

kebab!

Kebab on yksinkertaisuudessaan jauhelihaa, suolaa ja pippuria. Monissa ohjeissa törmää aromisuolan käyttöön, mikä on varmaan ihan ok, jos tykkää natriumglutamaatista (suurimmassa osassa aromisuoloja sitä taitaa olla), itse jätän väliin, kun ihan oikea suola riittää erinomaisesti. Joissain ohjeissa tömää myös oliiviöljyyn. Liekö sitten syynä rasvan lisääminen ohjeeseen tai käsittelyn helpottaminen, mutta jätimme tästä ensikokeilusta väliin.

Kebab á la Hellu ja apukokki J

noin 450 g naudan paistijauhelihaa
250 g lampaan paistijauhelihaa (Pirkan pakaste)
30 g suolaa
1/5 dl mustapippuria (n. 10 g?)

Suola ja pippuri laitetaan kulhon pohjalle. Sitten kumotaan sinne jauhelihat ja aletaan vaivata. Kunnollisella vaivaamisella (10-15 minuuttia) saadaan aikaiseksi riittävän tahmea seos, että saadaan pötkylästä kebab eikä lihamureke. Massasta muotoillaan paksun makkaran paksuinen (halkaisija n. 5 cm) pötkylä, joka kääräistään (kaksinkertaiseen) folioon napakasti. Laitetaan pötkylä 100 °C uuniin pellille olemaan noin kolmeksi ja puoleksi tunniksi.

Kolmen ja puolen tunnin jälkeen voidaan kebab poistaa uunista. Annetaan vetäytyä hetken aikaa (10-15 minuuttia), ja sitten leikataan ohuenohuita siivuja. Siivut voi vielä käräyttää paistinpannulla ennen tarjoilua.

uunista ja foliosta vapautettu pötkylä

Tarjoiluun varataan salaattia, pepperoneja, tomaattikastiketta (mieto, väkevä?), jugurttikastiketta sekä pitaleipää/pizzapohja ja ehkä myös juustoa (feta, aura, muu) rullaa varten/ranskalaisia/riisiä.

 

Feta-pinaatti-perunapaistos

 

Resepti ihan omasta päästä

4-6 perunaa keitettyinä ja pilkottuina, tai pariisinperunoina (tätä yritin itse)
150 g fetaa kuutioina
200 g pinaattia pakasteesta
8 kirsikkatomaattia halkaistuna
1 sipuli
1 kynsi valkosipulia
öljyä paistamiseen
tiraus sitruunamehua
suolaa ja pippuria maun mukaan

kuullota sipulit ja siirrä sivuun
ruskista perunoita, mausta ehkä hieman suolalla
heivaa pannulle jäiset pinaatit ja sekoita
lisää sipulit, tomaatit, feta ja sitruunamehu, sekoita ja ota pois pannulta
mausta mustapippurilla ja suolalla