Kermainen katkarapukeitto

keittoa

Alkupala-annos neljälle

0,5 kg kokonaisia kuorimattomia katkarapuja
1 rkl tomaattipyrettä
1 shalottisipuli
tuoretta timjamia reilusti
nokare voita
vettä
suolaa
2 dl kermaa

Kuori sulaneet katkaravut, erota pyrstölihat. Kuullota kattilassa voissa kuoret, sipuli, timjami ja tomaattipyre. Lisää vettä niin, että kuoret ym. peittyvät hyvin. Keitä n. 15 minuuttia. Siivilöi liemi ja kaada takaisin kattilaan. Lisää kerma ja kiehauta. Lisää katkaravunpyrstöt ja hienonna halutessasi sauvasekoittimella. Mausta suolalla.

Lohta ja jokirapumoussea salaattipedillä

Valkosipulileikettä seuranneena päivänä kaivattiin illallista. Kutsun tulla sitä nauttimaan sai myös ystäväpariskunta, josta puolet pääsi paikalle. Ilmeisesti ruokakin maittoi. Tarjoiltiin siis lohta ja jokirapumoussea salaattipedillä.

herkkumoussea

Varsin yksinkertaista ruokaa tämäkin.
Salaattipeti koostui tammenlehväsalaatista, jonka päälle tuli marinoitua punasipulia (ohje löytyy marraskuun ruokahaasteesta), melonia sekä kirsikkatomaatteja. Kastike salaatille tehtiin samaisesta ruokahaastereseptistä jatkamalla hieman öljyllä.

Lohi oli alkujaan Stockan herkun lohimedaljonkeja, mutta jättimäisen kokonsa vuoksi puolikkaat riitti enemmän kuin mainiosti. Lohet paistettin ja päälle samaisen puljun jokiravuista valmistettu mousse, jonka alkuperäinen resepti löytyy Turku lautasella -kirjasta.

Jokirapumousse

500 g purkki jokirapuja tilliliemessä
120 g smetanaa
ruohosipulisilppua, suolaa ja mustapippuria

Valuta jokiravut, vaahdota smetana. Silppua ru0hosipuli ja sekoita aineet varovasti toisiinsa. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Jälleen kerran tuli todistettua: Yksinkertaisuus on kaunista. Ja maukasta.

Valkosipulikana cordon bleu

Vietimme viime viikonlopun pääkaupungissa ihanien ystävien häissä. Koska lauloin vihkitilaisuudessa vähän avemariaa ja muutakin, niin oli paikalle mentävä jo torstai-iltana, kirkkoharjoitukseen nimittäin. Harjoituksen jälkeen oli ajatuksissa vain syöminen ja päädyimme vanhempieni lähellä olevaan bistroon, jossa kiskaisimme naamaan ravintolan rekkamiehen annokset, valkosipulileikkeet. Kannattaa käydä koittamassa, jos on lähimaastossa!

Noh, tästä inspiroituneena sitten koitimme kotona perjantaina tehdä vastaava ruoka kanasta, täytettynä kinkulla ja emmentalilla sekä valkosipuli-yrttivoilla. Tarjoilimme annoksen kera itse tehdyn aiolin (joka seuraavalla kerralla kannattaa ehkä tehdä rypsiöljystä oliiviöljyn sijaan, tulee vähän kitkerää nimittäin siitä. noh, aina ei voi voittaa.).

valkosipulia. paljon valkosipulia.

Kanafileiden valmistelu

hyvälaatuista kinkkua tahi pekonia
emmentalia
voita
valkosipulia
yrttejä (persilja tai timjami käyvät hyvin)
suolaa

korppujauhoja
(vehnäjauhoja)
kananmunaa
suolaa (ja valkosipulijauhetta)

voita ja öljyä paistamiseen

Leikkaa rintafileisiin syvä viilto. Naputtele kelmun alla hiukan litteämmäksi. Täytä juustolla, kinkulla ja yrttivoilla. Laita korppujauhoja lautaselle, mausta suolalla ja valkosipulijauheella. Riko muna syvään lautaseen, jossa mahtuu pyörittämään fileitä, riko munan rakenne. Kääntele fileet jauhoissa, munassa ja korppujauhossa. Paista voi-öljyseoksessa matalalla lämmöllä kannen alla kypsäksi.

Aioli

Murskaa valkosipulia morttelissa tai purista kulhon pohjalle. Lisää kaksi keltuaista. Vispaa reippaalla otteella ja lorota sekaan ohuena nauhana tai tippa kerrallaan 2,5 dl miedon makuista öljyä. (Valkosipulin ja keltuaisen pitää sitoa öljy ennen kuin sitä kaataa lisää.) Apukokista on tässä kohtaa apua. Mausta suolalla ja ehkä lorauksella sitruunamehua tai valkoviinietikkaa.

Tarte flambee

Toisissa blogeissa on jo aikaa sitten pyörinyt ranskalaiseen tomaatittomaan ”pizzaan” ohje. Itse tutustuin kyseiseen ruokaan turkulaisen Bistrot Le Porcin lounaalla joskus vuosi sitten tähän ruokalajikkeeseen ja ihastuin kyllä. Mieli on tehnyt jo pidemmän aikaa tätä koittaa, ja nyt osui sopiva hetki, kun ei tarvinnut neuvotella apukokin kanssa ruokalistasta. Hänhän ilmoitti, ettei ole niin tuon ruuan ystävä, joten varasin normaalit pizzatäytteet hänelle.

tomaatitonta herkkua

yksi annos pizzataikinaa

creme fraichea
voimakasta juustoraastetta (emmental, gruyere tmv.)
pekonia
yksi sipuli ohueksi viipaloituna
suolaa
pippuria
muskottipähkinää raastettuna
Kuullota sipuli ja pekoni (tai vaikka ilmakuivattu kinkku) pannulla. Sekoita creme fraicheen sipulit, pekonit ja mausteet. Levitä ohueksi kaulitulle pizzapohjalle. Päälle juustoa ja paistetaan mahdollisimman kuumassa uunissa 5-10 minuuttia, kunnes ollaan kauniissa lopputuloksessa.

Apukokki J:llekin kelpasi tämä kuitenkin loppujen lopuksi, kun päätyi tähän annoskateuden pelossa. Taisi kannattaa, siis.

Slow fast food: kebab

Sunnuntaisin on mukava syödä joko jotain sellaista, joka saa muhia pitkään tai sitten sellaista, joka vähän parantaa pientä dagen-efterin poikasta (joskus, hyvin hyvin harvoin, vähän isompaakin). Itse tekemällä kebab sopii erinomaisesti näihin molempiin tarkoituksiin. Ja voipa sitä tietty nauttia ilmankin edellisiltaisen jälkitiloja. Vaikka kebabpötkylän valmistus aika kauan kestääkin, niin siitä tulee kerralla sellainen satsi, että ylimääräisestä lastukasasta saa juuri sopivia settejä pakastimeen, jolloin kebab onkin taas kaikkea muuta kuin slow foodia.

kebab!

Kebab on yksinkertaisuudessaan jauhelihaa, suolaa ja pippuria. Monissa ohjeissa törmää aromisuolan käyttöön, mikä on varmaan ihan ok, jos tykkää natriumglutamaatista (suurimmassa osassa aromisuoloja sitä taitaa olla), itse jätän väliin, kun ihan oikea suola riittää erinomaisesti. Joissain ohjeissa tömää myös oliiviöljyyn. Liekö sitten syynä rasvan lisääminen ohjeeseen tai käsittelyn helpottaminen, mutta jätimme tästä ensikokeilusta väliin.

Kebab á la Hellu ja apukokki J

noin 450 g naudan paistijauhelihaa
250 g lampaan paistijauhelihaa (Pirkan pakaste)
30 g suolaa
1/5 dl mustapippuria (n. 10 g?)

Suola ja pippuri laitetaan kulhon pohjalle. Sitten kumotaan sinne jauhelihat ja aletaan vaivata. Kunnollisella vaivaamisella (10-15 minuuttia) saadaan aikaiseksi riittävän tahmea seos, että saadaan pötkylästä kebab eikä lihamureke. Massasta muotoillaan paksun makkaran paksuinen (halkaisija n. 5 cm) pötkylä, joka kääräistään (kaksinkertaiseen) folioon napakasti. Laitetaan pötkylä 100 °C uuniin pellille olemaan noin kolmeksi ja puoleksi tunniksi.

Kolmen ja puolen tunnin jälkeen voidaan kebab poistaa uunista. Annetaan vetäytyä hetken aikaa (10-15 minuuttia), ja sitten leikataan ohuenohuita siivuja. Siivut voi vielä käräyttää paistinpannulla ennen tarjoilua.

uunista ja foliosta vapautettu pötkylä

Tarjoiluun varataan salaattia, pepperoneja, tomaattikastiketta (mieto, väkevä?), jugurttikastiketta sekä pitaleipää/pizzapohja ja ehkä myös juustoa (feta, aura, muu) rullaa varten/ranskalaisia/riisiä.

 

Auringonkukkapaahtoleipä & club sandwich

Myöhästyin yksi aamu bussista ja seuraavaa odotellessa kävin hakemassa lähikaupastamme hieman karkkia (Lakrisal-paketti) ja tarkistin sitten samalla, josko lehtihyllystä löytyisi jotain lukemisen arvoista. Glorian ruoka ja viini (1/2011) -lehden kansikuvajuttu näytti sen verran hyvältä, että koko lehti lähti mukaan, tarjouksessa (- 50 %) kun oli.

En päässyt sitten lehdessä sitä kansikuvajuttua pidemmälle, en ennen kuin tämä club sandwich tuli tehdyksi. Alkuperäinen ohje on auringonkukka-kaurapaahtoleivälle, mutta koska ostettiin juuri neljän viljan puuroa iso paketti, niin päädyin korvaamaan kaurahiutaleet vehnäleseillä, eikä kyllä haitannut yhtään. No, piti vähän laittaa jauhoja lisää ohjeen määrään, mutta sepäs ei olekaan suuri haitta se.

1,5 dl auringonkukansiemeniä
5 dl vettä
25 g tuorehiivaa
0,5 dl hunajaa
3,5 dl vehnäleseitä
4 dl grahamjauhoja
n. 6 dl vehnäjauhoja
50 g pehmeää voita (jonka korvasin n. 0,5 dl:lla rypsiöljyä, kun en jaksanut enää odottaa voin pehmenemistä)
1,5 rkl suolaa

Lisäksi 2 rkl pehmeää voita voiteluun ja noin 0,5 dl auringonkukansiemeniä ripoteltavaksi leiville.

Paahda halutessasi auringonkukansiemenet kuivalla, kuumalla paistinpannulla. Siirrä siemenet lautaselle odottamaan. Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen yleiskoneen kulhossa. (Tavallinenkin käy tietty, jos ei ole yleiskoneen suomaa arjen luksusta.)  Sekoita hunaja, vehnäleseet ja grahamjauhot joukkoon. Lisää vehnäjauhoja, kunnes taikina on muotoiltavaa, mutta pehmeää. Alusta taikinaa yleiskoneella 10 minuuttia (tai käsin 15 minuuttia). Vaivaa auringonkukansiemenet, voi ja suola joukkoon (itse tykkään, että menevät tasaisemmin taikinaan, jos ne laittaa heti alussa sekoittumaan, etenkin suola). Alusta taikinaa vielä 5 minuuttia.

Peitä kulho leivinliinalla ja kohota kaksinkertaiseksi (n. 45 minuuttia). Voitele kaksi n. 25 cm pituista leipävuokaa. Kumoa taikina jauhotetulle työpöydälle ja vaivaa ilmakulpat pois. Jaa taikina kahtia  ja muotoile palat tangoiksi. Leikkaa molemmat tangot 6 palaan. Muotoile palat palloiksi ja noista ne vuokiin. Voitele leivät vedellä ja ripottele auringonkukansiemeniä pinnalle. Peitä vuoat leivinilinalla ja kohota taas kaksinkertaisiksi, samat 45 minuuttia.

Laita leivät 250 °C uunin keskitasoon ja kaada uunin pohjalle 0,5 dl vettä. Vesihöyry ja kuuma lämpötila tekevät pinnasta rapean. Paista 5 minuuttia ja laske sitten lämpötila 180 °C:een. Jatka paistamista 35 minuuttia. Ota leivät uunista ja poista vuoista. Paista niitä vielä ritilällä (tai leivinpaperin päällä pellillä) 10 minuuttia, jotta reunoista tulee rapeat. Nosta ritilälle jäähtymään.

Aamiaisclubsandwichiä varten otettiin kolme viipaletta leipää per syöjä ja paistettiin voilla pannulla. Toisella pannulla (oikeasti tilaa säästäen paistoin ensin kyllä munat ja sitten samalla pannulla leivät ja vielä käytin ennen esillepanoa munia pannulla pikaisesti) paistetaan munat sunny side up (jos ei tykkää raa’asta keltuaisesta niin paistaa sitten kypsäksi vain) pienessä määrässä voita. Otettiin paahdettu leipä, laitettiin sille siivu Appenzeller-juustoa, vähän karpalohyytelöä ja salaattimixiä (pinaatti, punamangoldi ja rucola). Sitten sen päälle laitettiin toinen leipä, joka voideltiin pestolla ja sen päälle laitettiin siivu Serranon kinkkua. Viimeinen leipäviipale päällimmäiseksi, ja kruunataan kananmunalla. Rouhitaan päälle mustapippuria (ja suolaa, jos on tarvis).

melkoisen hyvä aamiaisleipänen

Feta-pinaatti-perunapaistos

 

Resepti ihan omasta päästä

4-6 perunaa keitettyinä ja pilkottuina, tai pariisinperunoina (tätä yritin itse)
150 g fetaa kuutioina
200 g pinaattia pakasteesta
8 kirsikkatomaattia halkaistuna
1 sipuli
1 kynsi valkosipulia
öljyä paistamiseen
tiraus sitruunamehua
suolaa ja pippuria maun mukaan

kuullota sipulit ja siirrä sivuun
ruskista perunoita, mausta ehkä hieman suolalla
heivaa pannulle jäiset pinaatit ja sekoita
lisää sipulit, tomaatit, feta ja sitruunamehu, sekoita ja ota pois pannulta
mausta mustapippurilla ja suolalla

Master Chef Suomi Sneak Peak

Kevään aikana saa kotikokit ja kulinaristit televisiosta viihdettä tuutin täydeltä, kun käyntiin pyörähtävät niin Master Chef Suomi kuin Suomen Top Chef.

Nelosen ruutu.fi-sivustolta löytyy jo nyt, viikkoa ennen itse sarjan alkamista. Kaksi ystävääni on mukana ainakin kilpailun ensimmäisessä jaksossa.

Ammattilaisille tarkoitetussa Top Chefissä sen sijaan suurimmalla tarkkuudella, ainakin ennakkotietoihin perustaen, tulen kyllä seuraamaan Maija Silvennoisen taivalta. Olihan Bon Appetit varmasti ensimmäinen kosketukseni TV:n ruokaohjelmiin!

Jossain lehdessä (olisiko ollut viimeisin Image) oli juttu siitä, että TV:n ruokaohjelmat pyrkisivät antamaan kuvaa siitä, ettei amatöörikokit pystyisi samaan kuin ammattilaiset. Toki Suomenkin mittakaavassa jo tämä Master Chefin ensimmäinen jakso antaa ainakin näin aluksi kilpailijoille enemmän aikaa ja työrauhaa, mutta epäilenpä, että kevään lopussa molemmissa ohjelmissa mennään melko lailla samaa haipakkaa. Ja ainakin itselle Top Chefin reseptejä katsoessa lähinnä into tehdä ruokaa, joka vie jalat alta itseltäkin, kasvaa.

Joka tapauksessa, liimaannun jatkossa maanantai-iltojen Täydellisten naisten lisäksi television ääreen tiistaisin ja torstaisin!

Rosmariinilla maustettu perunapiirakka

Tämän kuukauden teema ruuissa on punaisen lihan puute, mieluiten myös ilman mereneläviä. Jos pöytään ehkä eksyyksin esimerkiksi mätiä blinien seuraksi, pidetään kuitenkin blogin reseptit tällä ajalla kasvisresepteinä. Koska tipaton tammikuukin menee piloille heti uudenvuodenyönä, kun sitä skumppaa pitää maistella vielä vuoden vaihtumisen jälkeenkin, ja muutenkin maanantai oli hyvä päivä aloittaa, olen tämän haasteen päättänyt toteuttaa 3.1.-2.2. välisenä aikana. Näistä nyt laitetuista kasvisruuista on jo aika moni päätynyt Hellun ja apukokki J:n all time top10-listalle, joten eiköhän tällä haasteella taas kasvateta ruokavalikoimaa oivasti! Ensimmäistä julkaistavaa reseptiä on epäsuorasti pyydetty, joten laitetaanpa Hellun heikkouksiin, suolaisiin piirakoihin kuuluva perunapiirakka näytille sitten!

mm... juustoa...

Rosmariinilla maustettu perunapiirakka
(neljälle)

1 annos voitaikinaa (valmista tai itse tehtyä)

3-4 kiinteää perunaa
300 g fontinajuustoa kuutioina
1 punasipuli ohueksi viipaloituna
3 isoa tuoretta rosmariininoksaa
2 rkl oliiviljyä
suolaa  ja pippuria
1 munankeltuainen

Kauli voitaikina kevyesti jauhotetulla työpöydällä pyöryläksi (n. 25 cm) ja pane se pellille. Voit myös nostaa taikinan piirakkavuokaan, katso tällöin, että taikinan reunat nousevat riittävän korkealle.
Viipaloi perunat mahdolisimman ohuiksi. Asettele perunaviipaleet taikinan päälle kehään limittäin. Jos et käytä piirakkavuokaa, jätä reunasta vapaaksi n. 2 cm!
Asettele juustokuutiot ja sipulirenkaat perunoiden päälle, ripottele rosmariininoksia japirskottele päälle öljy. Mausta suolalla ja pippurilla ja voitele (oletettavasti piiraan pälle nostetut) reunat munankeltuaisella.
Paista piirasta 190-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsiä ja piiras ruskistunut ja rapea. Tarjoa kuumana.

Alkuperäinen resepti on kirjasta Ruokasuosikit – kasvisruoat. En löytänyt (tai etsinyt tarpeeksi) fontinajuustoa, jonka vaihdoin raclettejuustoon. Englanninkielisen Wikipedian mukaan Fontinajuuston korvaa emmental, gruyere tai vaikka gouda, mutta racletten kanssa tuli myös äärimmäisen maukasta. Itse koin käteväksi myös irtoreunaisen paistovuoan, ja jätin voitelematta piiraan reunukset. Myös lopullisen maustamisen (suola ja pippuri) jätin vasta paiston jälkeiseen hetkeen, apukokki J ei käsittääkseni kaivannut lainkaan suolaa, kun itse juusto on sen verran suolaista.

Marraskuun ruokahaaste: sött och saltigt

Olen vasta pikkuhiljaa pääsemässä oikein toden teolla mukaan siihen, mitä kaikkea blogien maailmasta löytyykään. Ohimennen huomasin joskus äänestäväni silloisessa ruokahaasteessa – enää en edes muista, mistä blogista oli kyse – ja haasteiden kautta on törmännyt mitä ihanampiin ruokablogeihin ja -ideoihin!

Nooran porkkanakakku oli niin herkullisen näköinen, että sitä oli pakko äänestää, ja voittohan Nooralle napsahti. Onnea siitä!

Marraskuun ruokahaasteena on tehdä melko klassinen yhdistelmä suolaiselle ja makealle. Haasteeseen osallistutaan sinihomejuusto-taatelisalaatilla.

Taateli-sinihomejuustosalaatti

Sinihomejuusto-taatelisalaatti (neljälle)

10 kpl tuoreita taateleita
80 g sinihomejuustoa
salaattia

Kastike (ohje alunperin Kodin kuvalehden verkkosivuilta)
1 pieni punasipuli
2-3 rkl punaviinietikkaa
½ tl suolaa
2 tl hunajaa
2 tl vahvaa sinappia
2 rkl – 0,5 dl oliiviöljyä

Tee ensin kastike. Kuori punasipuli ja leikkaa se ohuiksi viipaleiksi. Laita ne pieneen kulhoon ja kaada päälle viinietikka. Mausta suolalla ja hunajalla. Anna marinoitua noin 15 minuuttia. Viinietikkakylpy poistaa sipulista pahimman kitkeryyden. Poista sipulit kastikkeesta. Sekoita joukkoon muut aineet. Laita pestyt salaatit tarjoiluastiaan.

Viipaloi taatelit ja sinihomejuusto. Asettele sipulit, juusto ja taatelit salaattipedille ja pirskota päälle kastike.

Pääruokakin sitten jatkoi samaa linjaa, nieriän lisukkeena kermakastikkeen kanssa hunajaisia uunijuureksia. Nams!

Nieriää hunajaisilla uunijuureksilla ja kermakastikkeella